Kasva isoksi mutta älä liian

Tällä viikolla Inspiroidu-haasteessa mietitään kasvujuttuja. Mä ajattelin ottaa työn lähtökohdaksi mun pituuskasvun. -Tai noh, lähinnä sen puutteen. Meikäläinen on nimittäin ihan pätkä. Niin on muu sukukin kyllä, että ei tämä pituus mulle yllärinä tullut. :D Silti siitä on aina saanut kuulla. Tyhmiä kyselyitä siitä olenko kääpiökasvuinen tai ilonkiljahduksia muilta lyhyiltä ihmisiltä, miten he viimeinkin ovat tavanneet jonkun joka on vielä heitäkin lyhyempi. (Luulisi että lyhyt ihminen tajuaisi olla vähän hienotunteisempi toiselle kohtalotoverilleen, mutta ei, tuttuja ovat tilanteet miten kutsutaan kaikki kaverit paikalle ihmettelemään ja vertailemaan pituutta kuin sirkusfriikkiä ikään, eh).

Nooh, ettei nyt menisi ihan angstaukseksi tämä, halusin mun työhön mielummin räyhäkkää asennetta, jolla enemmänkin suhtaudun mun pituuteen näin aikuisiällä ja näihin asioihin yleensäkin. Siis kyllä, tottakaihan se olisi kivempaa ja helpottaisi käytännön elämää olla edes vähän pidempi, mutta toisaalta en ehkä olisi oma itseni silloin enää vaan joku muu. Mun pituus on kuitenkin yksi iso (tai siis lyhyt, lol!) osa mun persoonaa.

Lyhyyden mukana tulee usein se, että jotkut eivät ota vakavasti, pitävät usein nuorempana kuin onkaan ynnä muuta, joten sitä on saanut aika paljon tehdä töitä tiettyjen juttujen eteen ja se taas kasvattaa sisua. Henkistä kasvua saanut siis harjoittaa senkin edestä, jos nyt aletaan hienosti kuvailemaan ;) Sen sijaan aikuista minusta ei ole kasvanut, varmaan sekin on jäänyt pituuden kanssa vajaaksi :D Siis tottakai kannatan aikuistumista tietyissä asioissa, mutta kalkkis ei saa olla, vaan mielummin ikinuori. Otsikoksi työhön tulikin siten Carrolsin ikivanha mainoslause, jossa on musta kivasti tätä asennetta.

Itse työn askartelu lähti siitä, kun halusin tohon pohjaan jollakin tapaa mun pituuden. Mielessä pyöri ideat paperinukkehahmosta, jostakin mittarista joka näyttäisi sen pituuden ynnä muuta. Päätin sitten uhrata mun mittanauhan päädyn ja iskin sen työhön kiinni. Värimaailma tulikin sitten siitä. Etsin väreihin sopivan valokuvan ja tulostin sen. Vähän suttuinen kuva kylläkin, kun piti suurentaa aika lailla, mutta noh. Hylkäsin sitten idean tehdä mitään paperinukkeviritelmää tuohon, kun aihe olisi sitten mennyt jo ehkä vähän liian lapsellisiin mielikuviin, kun halusin tästä enemmänkin rock-henkisen.

Yksityiskohtia oli kiva miettiä. Käytin mm. tiimarin pahvikoristeita, Nelssonilta saatuja raaputuskuvia ja Ellikseltä ostettua ihanaa leimasinta. Pahvia ja maaliroiskeita mukana taas. Ja pitsiä tottakai. Kaarisulku on itsetehty.

Onneks en oo tän pidempi tai ei ois voinut käyttää tota mittanauhaa edes. :D Sentinkin pidempi niin kaarisulun paikka ois näyttänyt typerältä. Näin just täydellinen, eikö vain? ;D

Valokuvailureissulla syksyisessä metsässä

Olenpas nyt kyllä ihan ihastunut letter-kokoon sivuissani. Nämä tuntuu syntyvän niin ihanan vaivattomasti. Tässä yksi sivu taas syksyllä räpsityistä kuvista. Vaikka aiheena olikin metsän valokuvausreissu, niin tällä kertaa ajattelin käyttää jotain muuta kuin maisemakuvaa, niinpä lätkäisin tuohon sitten pienet kuvat naamasta ja jaloista (jalkojen kuvaaminen rocks!). Materiaaleina käytin tässä pääasiassa jämäpapereita, roskia ynnä muuta pöydällä pyörinyttä sälää, heh. Siksak-siirtokuva yläosassa on Nelssonilta voitettu. Ihania siirtokuvia tuossa pakkauksessa, ja muitakin on päässyt jo käyttöön, mutta niistä sitten lisää myöhemmin.. :)

Pyöryläkoristeen pahvipohja on itsetehty. Päälle on liimattu vaatteen mukana tullut metallikoriste, jonka päälle liimasin vielä timantin tuotelogoa peittämään.

Siirtokuva-arkin päällä oli ilmeisesti ollut liian raskasta tavaraa, sillä ton arkin kuvat ovat osittain kiinnittyneet taustapaperiinsa kiinni. Taistelujen myötä onnistuin sen siitä irrottamaan suurimmalta osin, ainoastaan T-kirjan on aika mahdottoman muotoinen.

Yaaarrrr! Eli merirosvoaiheinen aarrekarttapeli

Vietettiin kullan kanssa vuosipäivää ja lahjaksi väkräsin tälläisen hassun aarteenetsintäpelin ja -kartan. Ville on Monkey Island -tietokonepelin suuri fani, joten nappasin teeman peliin siitä. Peli on siis merirosvoaiheinen ja sopii sitenkin myös aarteenetsintään. Kuvitukset kortteihin ja muihin on siis otettu tästä pelistä. Väkräilin kortit ja lappuset tietokoneella ja tulostin ne ja liimailin paksuille pahveille. Näistä tuli aika kivannäköiset.

Tässä ensin kortti, joka on ihan peruspostikortin kokoinen.

Toisella kortilla on itse pelin aloitus, eli kartta, jossa on merkittynä paikka kämpästä, josta löytyy ensimmäinen vihje aarteen löytymiseen. Aarteena on pullo rommia, merirosvohenkisesti tottakai! Kaikki eri vihjeet piilotin ympäri asuntoa, josta sitten piti eri vinkkien perusteella löytää seuraava vinkki ja niin edelleen kunnes itse pullo viimein löytyy.

Kartan toiselta puolelta löytyy pieni grogi & rommi -aiheinen tietoisku, jonka koostin wikipediasta. Ihan hauskoja nippelitietoja. :)

Tässä sitten läjässä noita vihjelappusia, joihin runoilin kaikkiin omat tekstinsä. Noi on kooltaan puolet pienempiä kuin kortit.

Ja itse pullon ympärillä oli sitten vielä tämmöinen lappunen. Olipahan muuten hommaa tässä mutta hurjan hauskaa tehdä :D

Tuparikortti

Tulipas käytyä tupareissa ja tulipas väkrättyä tämmöinen kortti mukaan.

Omenapuun salaiset haaveet

Inspiroidussa on tällä kertaa haasteena tehdä työ ilman paperia, vain koristeita, valokuvia ja muita materiaaleja hyödyntäen. Mun työ on tehty kankaalle. Sen muutaman päivän ajan, kun lunta tuli ihan kunnolla, tuli räpsittyä valokuvia. Ei huvittaisi olla negatiivinen, mutta ajattelin ottaa heti kuvia ennenkuin lumi sulaa pois ja niinhän se tekikin. Kerkesin kuitenkin ikuistaa nämä kivat omenapuut, joissa lumen tultua oli vielä omenoita jäljellä. Hauskan näköistä, kun kirkkaat, punaiset omenat helottavat valkoisen lumen keskeltä kuin mitkäkin joulupallot. Ja siitä se idea sitten lähti… :)

Leikkasin kankaaseen tuon reiän, jonka taakse laitoin valokuvan. Ompelin kuvan reunoilta ja koko leiskan reunoilta. Sitten pari koristetta ja siinäpä se sitten olikin. Tuli myös testattua siirtokuvien raaputusta kankaalle ja hyvinpä näyttävät siinäkin pysyvän!

Harmi kun nuo ompelukset eivät näy kuvissa puoletkaan niin hyvin kuin livenä. Olisi ehkä pitänyt käyttää kuitenkin mustaa lankaa, mutta kun en jaksanut etsiä ja vaihtaa lankaa ompelukoneeseen, heh. Muuten tästä tuli kyllä aivan sellainen kuin mielessänikin oli ja olen tosi tyytyväinen valmiiseen sivuun, jee.