Inspiroidun uunituore aihe on Ohjeistus.

Tää leiska on terapialeiska itelleni. Revitään sitä positiivisuutta kehiin vaikka väkisin. Tuijotetaan iloisia värejä ja mietitään kivoja asioita, katellaan kauniita papereita ja pistetään se tyhmä, murehtiva pää narikkaan. Positiivinen asenne vaatii työtä ja ihan treenaustakin (vaikka saankin usein kommentteja siitä, että miten jaksan olla aina niin pirteä ja iloinen), koska liian helposti jumitun miettimään asioita, joille ei oikein voi mitään, vaikka parhaansa on yrittänyt ja kaikkensa antanut. Kun paljon tulee kuraa niskaan, niin lopulta tuntuu, että sitä hukkaa oman persoonan kaiken sen mietinnän alle.

Olen ollut nyt pitkään lomautettuna, käynyt toisessakin paikkaa töissä, mutta tullut vain hyväksikäytetyksi ja potkittu pellolle ilman selityksiä saati syitä. On todella kurjaa olla ensin iloinen uusista kivoista töistä ja sitten vedetään matto jalkojen alta. Pudotus riehakkaan onnellisista, iloisista tunnelmista, jotka uudet mielenkiintoiset työt ja niiden haasteet olivat saaneet aikaan, oli aika kova isku. Pistää miettimään, miksi juuri se henkilö, jolla on kovin motivaatio ja ilo tehdä niitä töitä, ei kelpaa. Eipä sitä paljoa kyseltykään toki, kahden tunnin varoitusajalla oli kamat pakattava ja kotiin lähdettävä. Nyt sitten lomautukselta kutsuttiin iloisin tervehdyksin takaisin töihin alkuperäiseen firmaan, missä olen ollut vuosia töissä, mutta ekana päivänä lyötiin taas yhdet irtisanomislaput kouraan. Pitikin mennä olemaan innoissani, taas pääsin tervehtimään niitä matonpoimuja lähietäisyydeltä.

Tässä vaiheessa moni sanoo, että mitä sitä miettimään, se on vaan työtä. Mutta kun minä rakastan graafista suunnittelua, ja koska elän visuaalisuudesta ja yksityiskohtien näpräämisestä, niin se on mulle enemmänkin kuin vain ammatti ja työpaikka, se on intohimo ja se mikä ajaa eteenpäin ja ylittämään omat rajat, tulemaan entistä taitavammaksi ja paremmaksi alalla, opettelemaan uusia asioita, opiskelemaan ohjelmien käyttöä myös vapaa-ajalla, että pystyy sitten tekemään töitä entistä tehokkaammin. Siksi sitä tuleekin niin surulliseksi, kun sitä ei pääse tekemään, mistä oikeasti tykkää ja mihin suhtautuu suurella intohimolla. Ehkä siksikin tämä lomautus on tuntunut niin raskaalle. Ja se ärsyttää, miksi olen mennyt valitsemaan tälläisen alan, missä talouden pompsahdukset tuntuvat eniten ja toiminta on näinkin raadollista ja se vielä hyväksytään. Kai nyt jossain on oltava tilaa yhdelle graafikolle?

Koska haluan nähdä asioista hyvät puolet ja oikeasti pitää tämän blogin hyvän mielen paikkana, niin jätän tämän tähän. Ehkä jänistän ja jätän tämän edes julkaisematta. Tai syytän kuumetta näistä hourailuista.

Asiat ovat kuitenkin oikeasti hyvin ja pitäisi keskittyä niihin positiivisiin asioihin elämässä, koska maailmassa on paljon ihmisiä, joilla asiat on ihan oikeasti huonosti. Siihen nähden sitä on onnekas, että on terve ja hyviä ystäviä ja perhe, jotka rakastaa ja arvostaa, ja pitää yrittää muistaa tämä fakta. Työ on kuitenkin vain yksi osa-alue elämästä. Vaikka tässä onkin tullut potkituksi työmaailmassa päähän ja useaan otteeseen, pitäisi yrittää olla murehtimatta sekä omia vääriä ratkaisuja, että sitä miten on tullut höynäytetyksi ja hyväksikäytetyksi. Kaikesta huolimatta pitäisi jaksaa pitää se oma pirtsakka asenne yllä. Se mikä siellä sisimmässä on, vaikka huono onni ja vastoinkäymiset sitä yrittävätkin kukistaa. Siitä pitää vain yrittää muistuttaa itselleen.

Translation: This is a Design Team page for Get Inspired -blog. The theme was instructions or guide. I made a note to mysef, to try to stay positive, because that’s who I am in the inside, even if the work life is trying to get you down.